Onnea ja Reippaan Iloista Päivää!
Meillä juhlitaan 8. isänpäivää. Niinpä tässä tuli mieleen hiukan analysoida miten Rakkaani on isänä kehittynyt. Ensimmäiset isänpäivät ja kakku-show valuvine kinuski-päällisineen on jäänyt mieleen. Esikoisemme (yksönen) oli muutaman kuukauden ikäinen ja kävimme ostamassa isänpäivälahjaksi eräpuvun. Yhden lapsen isä on erikamaa kuin viiden lapsen isä.
Monissa asioissa kehittyy, omatoimisessa kodin ylläpidossa, lasten ruoka/uni-aikataulujen pitämisessä, lasten kanssa touhuamiseen tulee oma-aloitteisuutta ja kekseliäisyyttä vuosien aikana.
Mutta niin kauan kuin isä olis "yksöslasten" isä, se oli eriä.
Monikko-isät, ne ovat ihan omaa sarjaansa.
Kertokoon tästä se että olin kaksos-vauvojemme ollessa pieniä eräillä työhöni kuuluvilla messuilla.
Pukkailin messuhallissa tuplarattaita ja hämmästykseni lukuisia tuntemattomia miehiä pysähtyi rattaitteni luo ja alkoi kysellä miten vauvani nukkuvat yöt?!!
Miten hullu kysymys - eikähän koskaan aiemmin missään tuntemattomat miehet/isät ole tuollaisia alkaneet kysellä. Hiukan hämmentyneenä vastailin muutamalla lauseella kun sitten sain miehiltä selityksen - että hekin ovat kaksosten isiä. (Tavallisislla isill äei tule edes mieleen että vauvat heräilevät öisin).
Kun perheesemme kolmen lapsen jälkeen syntyi kaksosvauvat alkoi ihan uudenlaisen vanhemmuuden opettelu.
Ensimmäinen kuukausi meni 3t tehosyötöillä ja sitä tehtiin yhdessä. Joka yö. Onneksi se onnistui- näin jälkeenpäin se tuntuu ihan sekopäiseltä hommalta. Pullosta syöttämiseen meni tunti, kaksi tuntia ehti nukkua kun aloitettiin taas. Kun aimmin olin saanut lillua vauvani kanssa symbioosissa syöttäen ja sylittäen, ihan rauhassa. Nyt saattoi mieheni sanoa että hoida sinä täällä tiskit, minä mene rauhassa syöttelemään kaksosia tuonne makkariin.
Olin onnellinen että hän sai isänä kokea sitä ihanuutta mitä monesti yksös-lasten äidit omivat ihan vaan itselleen - - mutta muistan miten verisen loukkaantunut ja itkuinen olin, sillä syöttäminen olisi kuulunut vain minulle!
Kaksosvauvojen syntymän myötä isä sai kokea monet vanhemmuuden osat paljon "enemmän" verrattuna aikaisempaa. Yövalvominen tuli tutuksi (ja sitä riitti). Kun lapsia hoitaa paljon intensiivisemmin kehittyy myös herkkyyttä ymmärtää vauvaa ja ennakointia- aivan uusia piirteitä.
Olen monesti miettinyt miten optimaalisen ihanaa on saada perheeseen ensimmäisenä kaksoset - näin kummatkin pääsevät rauhassa jakamaan vanhemmuuden ja siitä on jatkossakin hyötyä mikäli perhe kasvaa. Toisaalta on ollut mielenkiintoista saada "omia" ensin kolme yksösvauvaa ja sitten saada perheeseen Tupla-Onni, tuplasti onnea ja iloa myös vanhemmuuteen ja sen eri puoliin!
Tänävuonna ei ole tarvinnut huolehtia isäinpäivälahjoista, lapset ovat niitä askarelleet pitkin syksyä koulussa, eskarissa ja perhepäivähoitajan kanssa.
Mutta vielä kun saisi sen kakun tehtyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti