Kaksosvauvoilla pysyvin näköpiirissä oleva on toinen kaksosen kun taas yksöslapsilla se on äiti. Kaksoslasten ainutlaatuinen suhde jatkuu läpi koko elämän.
Monikkolasten riippuvaisuus toisistaan.
Yhteiskuntamme kannustaa vahvasti yksilöllisyyteen, elämän aikana pitää tehdä monia yksilöllisiä ratkaisuja. Riippuvaisuus on tyttö kaksosilla tavallisempaa. Samaistumiseen vaikuttaa samanlainen ulkonäkö, samanlainen pukeutuminen jne. Vanhempien olisi tärkeää auttaa lasten kasvamisessa omiksi yksilöikseen ja antaa omaa ainutlaatuista aikaa lapselle. Huomiota on myös hyvä kiinnittää siihen erottavatko ystävät, sukulaiset, opettajat, päiväkodinhenkilö monikkolapset toisistaan?
Luento oli aivan upea sen vuorovaikutuksen vuoksi, keskustelua heräsi tämän tästä pitkin matkaa. Eräät vanhemmat pohtivatkin että pitääkö lapset siirtää eri luokalle sen vuoksi etteivät opettajat erota heitä ja kohtele yksilöinä? Tästä heräsi paljon keskustelua. Monikkovanhemmat saavat vaatia että opettajat ja hoitajat opettelevat tuntemaan lapset yksilöinä. Eri luokkiin vaihtaminen olisi tietysti hyvä oikotie, mutta ovatko lapset valmiita siihen että heidät "erotetaan"? Suomen Monikkoperheillä on opas : Monikkolapset koulussa – oppaan. Opas käsittelee erityisesti 5-12-vuotiaita monikkolapsia koulunkäynnin näkökulmasta. Oppaassa on julkaistu lomake, joka on tarkoitettu tukemaan vanhempien ja opettajan yhteistyötä monikkolasten esiopetuksen ja koulunkäynnin erityiskysymyksissä. http://www.suomenmonikkoperheet.fi/monikko2008/tietoa_laskehit_paa.php
Usealla perheellä oli hyvät kokemukset siitä miten monikkolapset huomioidaan perhepäivähoidossa ja hoidossa, koulussa tuetaan myös lasten omiksi itsekseen kasvamista. Millaisia kokemuksia teidän perheillä on ollut (kommentoikaa mielellään tätä postausta)? Miten olette perheessänne tukeneet lasten identiteetin kehitystä?
Irma Moilanen puheli myös tasapuolisuudesta. Lapset voivat tarvita eri aikoina eri asioita. Toinen lapsi voi sairastella paljon. Jossain toisessa elämänvaiheessa toinen lapsi tarvii erityistä apua ja huomita esim. koulunkäynnissä. Liika tasapuolisuus lisää lasten keskinäistä "vertailua". Lapsellekin voi opettaa ettei tässä elämässä kaikki mene ihan tasan.
Monikkolasten rooleista johtajana ja alitujana oli myös puhetta. Lohdullista tässä on että roolit voivat vaihdella. Niihin on siitä huolimatta syytä kiinittää huomioita ja puuttua jos toinen aina dominoi. Johtajuutta on fyysistä, psyykkistä ja puheen tasolla. Johtajuuskaan ei ole lapselle edullista, hän joutuu aina kantamaan vastuuta ja on mahdollista että hänestä näin ollen kasvaa aikuinen jolla on piirteitä neuroottisuudesta (ylitarkka jne.) ja ahdistuneisuutta.
Alistuja ei saa näyttää omia taitojaan ja jää helposti monessa asiassa "johtajan" varjoon. Kun hän aina alistuu sille että toinen on parempi, vie lelut, kaverit ja huomion itsetunto jää heikonlaiseksi. Tällaisilla lapsilla saattaa esiintyä muita enemmän mahakipua, pääkipua ja muista psykosomaattisia oireita.
Jaettu johtajuus on paras vaihtoehto ja vanhemmat voivat aktiivisesti tukea lapsia siihen: molemmilla on hyvä itsetunto ja kehittyvät hyvin, toisiaan tukien.
Jatkoa seuraa monikkolasten kouluunlähtöön liittyen....
Aurinkoisia kevätpäiviä!
