Hei! Ajattelinpa minäkin muistella menneitä ja kirjoittaa pienen tarinan. Kaksoseni ovat jo 12 vuotiaita ja ehpäpä hekin voisivat jotain kertoa omista kokemuksistaan kaksosena olosta, mutta laitanpa ensin tämän äidin lomamuiston tulemaan.
Oli Juhannauksen alusviikko lähes kymmenen vuotta sitten. Kaksoseni Mona ja Olli olivat noin kaksi ja puoli vuotiaita taaperoita. Olin elellyt heidän kanssaan kolmistaan lähes koko tuon vauva-ajan, eli aika touhukasta oli ollut. Niinpä olin hakeutunut monikkojen yksinhuoltajille suunnatulle perhelomalle Kuopion Rauhalahteen, jonne lähdimme junalla. Asemalla minulla oli matkalaukkuja täyteen lastatut kaksosten rattaat ja satiinisiiin aamutakin vöihin vyötäröltä kietaistut kaksoset kiinni omalla vyötäröllä, että päästiin turvallisesti junaan, kun Olli on aina ollut vähän vikkelämmän puoleinen. Perillä hotellissa tein sisäänkirjautumista vastaanotossa kun huomasin, että kaksoset olivat hörppineet tyhjiksi aulan pöydille jätetyt drinkkien jämät, että sellaiset tervetuliaismaljat siinä tuli otettua... No, aivan ihania kesäpäiviä vietimme viikon varrella syöden hyvin, saunoen savusaunassa, tukkilaisnäytöstä ihmetellen, ja pääsipä äiti tansseihinkin ekaa kertaa kaksosten syntymän jälkeen! Yksi reissu piti välillä tehdä Kyssiin, kun Olli juoksi vauhdilla pahki lasioveen ja hampaat meinasivat irrota. Kerran Olli ajeli yksin hissillä ja päätyi hotellin kattotasanteelle, mutta onneksi huutoni tavoitti hänet ajoissa. Tämän reissun muistan käännekohtana, sen jälkeen kaikki tuntui jo helpommalta. Liekö syynä ihana vertaistuki, jota sain muilta kaksosten äideiltä vaiko se, että lapset kasvoivat vähän isommiksi. Saattoipa siellä kesäyössä olla hiven lemmentaikaakin, joka sai uskomaan tulevaisuuteen! Jokatapauksessa kauniita huolettomien kesäpäivien muistoja vielä näin vuosien jälkeenkin marraskuussa.
Kirjoitteli Nina.
PS. Kurkista Suomen monikkoperheiden sivuille tulevista perhelomista:
Monikkoperheiden tuetut perhelomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti